Maailman vanhin jalkapallokilpailu Football Association Cup (FA Cup) pyörähti jälleen kerran käyntiin eilen illalla. Ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä ottelussa kohtasivat League Twon kärjessä pyörivä Hereford ja toipumisohjelmaansa toteutta Leeds United.
Otan asian esille siksi, että Leeds on jo pitkään ollut englantilaisista joukkueista minun suosikkini. Tässä toteutuu jälleen se vanha totuus, että jokaisella suomalaisella miehellä on oma salarakkaansa brittein saarilla. Minun kohdallani tuo salarakas on Leeds.
Ensimmäiset muistikuvani joukkueesta ovat 90-luvun puolivälistä. Tuolloin vanhoina hyvinä aikoina TV2 näytti vielä joka lauantai yhden viideltä alkavan Valioliigaottelun. Tuo oli omaa jalkapallouraansa aloittelevan juniorin viikon kohokohta. Eräänä lauantaina tietoisuuteeni marssi eräs herra nimeltä Tony Yeboah, joka tykitti muutaman aivan käsittämättömän maalin. Väittäisin, että tuo herra on ampunut minuun ensimmäiset amorin nuolet Leedsiä kohtaan.
Lopullisesti seura nousi suosikikseni vuosituhannen vaihteessa, sen taistellessa kahta suurta, Manchester Unitedia ja Arsenalia, vastaan tasavertaisesti. Seuran edesottamukset Champions Leaguessa ja välierät Valenciaa vastaan ovatkin sitten ikimuistoisia seuran kaikille kannattajille. Alan Smithin, Mark Vidukan, Ian Harten, Paul Robinsonin, Harry Kewellin, Rio Ferdinandin, Olivier Dacourtin, Lee Bowyerin ja kumppaneiden tähdittämä joukkue on käsite.
UCL-aikakauden jälkeen joukkueen suunta on ollut vapaapudotuksen muodossa suoraan alaspäin. Putoaminen Valioliigasta kauden 2003/04 jälkeen oli vasta alkusoittoa. Putoamista seurasivat myös selvitystilaan joutuminen ja seuran koko olemassa olo oli useaankin otteeseen vaarassa.
Toisella Championship kaudella (2005/06) näytti jo pitkään siltä, että joukkue nousisi takaisin Valioliigaan. Kausi sai kuitenkin surullisen lopun, kun Watford voitti Leedsin nousufinaalissa Cardiffin Millenium Stadiumilla. Seuraava kausi olikin sitten jälleen katastrofaalinen ja joukkue sijoittui Championshipin viimeiseksi menetettyään vielä kymmenen pistettä kauden lopussa selvitystilaan joutumisen takia.
Vajoaminen vieläkin alemmaksi näytti väistämättömältä, kun FA langetti joukkueelle alkavalle League One-kaudelle 15 miinuspistettä. Vahvasti nuorentunut Leeds on kuitenkin kääntämässä kelkkaansa ja tällä hetkellä paluu toiseksi korkeimmalle sarjatasolle näyttää erittäin todennäköiseltä. Leedsin materiaali on tällä kaudella, niin paperilla kuin kentälläkin, ollut ylivertainen vastustajiinsa verrattuna. Leeds on voittanut 15 pelatusta sarjaottelustaan peräti 12 ja hävinnyt vain yhden. Sarjakärki Carlisle on enää viiden pisteen päässä. Carlisle on myös se joukkue, joka on ainoana onnistunut ottamaan yorkshirelaisilta täydet kolme pistettä tällä kaudella.
Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä jopa pelottavan hyvältä. Maalipörssin kärjessä kahdeksalla maalillaan majailevat Jermaine Beckford ja Tresor Kandol ovat tällä kaudella muodostaneet lyömättömän kärkiparin. Materiaalin laajuudesta kertoo jotain sekin, että reservistä löytyy vielä loukkaantumisista kärsivä Tore André Flo. Lisäksi Valioliigakokemusta omaavia pelaajia löytyy vielä useita: Jonathan Douglas (joka kuuluu edelleen Irlannin maajoukkuerinkiin), Shaun Derry (palaamassa pitkäaikaisen loukkaantumisen jälkeen takaisin tositoimiin), Alan Thompson (pelannut mm. Celticissä ja Blackburnissä useamman kauden). Heidän lisäkseen Leedsin oma juniorimylly tuottaa edelleen lahjakkaita pelaajia. Tällä kaudella debytoineet Jonathan Howson (s.1988) ja Ben Parker (s.1987) nousevat vielä varmasti suureen rooliin joukkueessa. Lisäksi Leeds hankki lupaavan Curtis Westonin (s.1987)Swindon Townista.
Eilinen 0-0 tasapeli Herefordin vieraana oli pientä takapakkia, mutta manageri Dennis Wise saa ottaa syyn osittain omille niskoilleen. Useita avauskokoonpanon pelaajia lepuutettiin ja nuorille lupauksille annettiin vastuuta, joka ei tietysti ole huono asia. Tasapelin seurauksena joukkueen otteluohjelma kuitenkin ruuhkautuu, sillä uusintaottelu pelataan muutaman viikon sisällä. Sarjapelejä kertyy kauden aikana peräti 46, joten ylimääräiset kamppailut eivät välttämättä ole tervetulleita.
Tulevaisuus näyttää kuitenkin kaikesta tapahtuneesta huolimatta vähintäänkin puolipilviseltä, sillä suunta on vahvasti ylöspäin. Myös yleisö on löytänyt joukkueen uudestaan ja Leedsin yleisökeskiarvo on tällä kaudella ollut suurempi kuin lähes puolilla Valioliigajoukkueista.
Marching on Together, Forever, Wherever! Kuulostaako imeleltä? Jotkut eivät ole koskaan hyväksyneet sitä, että suomalaiset kannattavat ulkomaisia seurajoukkueita. Täytyy myöntää, että itsestänikin löytyy tämän kannan omaava puoli. Onkin ehkä parempi sanoa, että seuraan Leedsiä, en kannata. Hieman lievempi termi siis. Ulkomaisen seuran seuraamiselle on kuitenkin Suomessa vahvat perusteet jo meidän oman liigammekin takia. Ensinnäkin suomalainen jalkapallokausi on tällä hetkellä järkyttävän lyhyt. Kausien väliin mahtuu tällä hetkellä yli puolen vuoden tauko, joka lähes kaikissa muissa maissa olisi ennenkuulumatonta. Mitä sitä sitten tekisi noina talven pimeinä kuukausina? Heikkohermoisimmat seuraavat myös väkivaltatappeluna tunnettua, primitiivisyydestään tunnettua, jääkiekkoa, joka muistuttaa lähinnä häirikkölasten tappelukerhoa. Itsetietoisen jalkapalloihmisen on siis helppo käyttää ns. luppoaika ulkomaisten sarjojen seuraamiseen.
Nykyäänhän Veikkausliigajoukkueiden kausi alkaa jo tammikuussa uudistetun Liiga Cupin muodossa, mutta alemman sarjan joukkueilla ei kilpailullisia otteluita ole ennen huhtikuuta. Tähän pitäisi tulla muutos ja ehkä yhä useampi ihminen pystyisi irtautumaan salarakkaastaan. Itse en tuota kuitenkaan halua tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti