perjantai 7. marraskuuta 2008

Suomalaisen jalkapallokulttuurin epäkohtien korjaaminen – käsikirja oikeinkannattamiseen

SUHDE SEURAAN
Vain samalla paikkakunnalla syntynyttä ja koko ikänsä elänyttä henkilöä voidaan paikallisen seuran todellisena kannattajana. Toivottavaa olisi myös, että kyseessä olisi vähintään toisen sukupolven kannattaja.
Maajoukkue
Itseään kunnioittava jalkapalloihminen seuraa koti- (ja vieras)ottelut paikanpäällä Suomen Maajoukkueen Kannattajien katsomosta. Jäsenyys on myös itsestäänselvä asia.

PUKEUTUMINEN

Ottelutapahtumaan on pukeuduttava tyylikkäästi ja kaiken maailman pelipaidat ja kaulahuivit on jätettävä kotiin tai mieluummin niiden hankkimisesta luovuttava kokonaan, sillä asiaankuuluvat merkkivaatteet maksavat paljon rahaa. Asustuksen ei tule koostua alelaareista kerätyistä tuotteista, vaan kaiken on oltava tuliterää, eikä muilla mielellään saa olla samanlaista asustetta. Mitä enemmän vaatteesi maksavat, sitä enemmän arvostusta kannattajaskenessä saat.
Merkkikritiikki
Pukeutumisessa on seurattava ulkomaisia trendejä. Pukeutumisohjeita on hyvä etsiä huligaanielokuvista, kuten Football Factory ja Green Street Hooligans. Stone Island, Hackett ja Aquascutum ovat esimerkkejä jalkapallokatsomoissa hyväksytyistä vaatemerkeistä. H&M tyyppisten merkkien käyttö on ehdottomasti kielletty.
Maajoukkue
Seurajoukkueotteluista poiketen maajoukkuepeleissä pukeutumiseen kuuluu vähintään maajoukkueen huivi. Pelipaidan käyttöäkään ei ainakaan julkisesti tuomita. Muutoin on noudatettava jo mainittuja maneereja.

KÄYTTÄYTYMINEN PELEISSÄ

Ottelutapahtumaan saavutaan vähintään tuntia ennen ottelun alkua. Kuuluminen johonkin kannattajayhteisöön on lähes välttämätöntä, sillä ottelun seuraaminen ko. kannattajayhteisön bannerin takana tuo internetuskottavuutta. Itse pelin seuraaminen ei sinänsä ole tärkeää. Tärkeää on oman joukkueen äänekäs kannattaminen ja vastustajan kannattajajoukon haukkuminen. Välillä on myös muodon vuoksi hyvä reakoida ottelutapahtumiinkin. Jalkapallokatsomossa seistään, ei istuta. Kuolaaminen ja yläkropan paljastaminen ovat ehdottomasti kiellettyjä asioita.
Kannatuslaulut
Kannatuslaulut ja sävelet eivät missään nimessä saa olla käytössä millään toisella kannattajaryhmällä. Mikäli muiden joukkueiden kannattajat kopioivat oman seurasi lauluja on kyse muiden osaamattomuudesta ja korostaa oman ryhmäsi erinomaisuutta. Mikäli tällaista ilmenee, on tapahtunut ilmoitettava internetissä mahdollisimman nopeasti, jotta syytökset menevät oikeaan osoitteeseen.
Soihduttaminen
Soihduttaminen ja erinäisten ”pommien” käyttö on ainoaa oikeanlaista tifoilua.

RAHANKÄYTTÖ

Omaa seuraa tuetaan aina täydellä ottelulipun hinnalla. Hinnoittelu ei koskaan ole liian korkealla, mutta joidenkin muiden joukkueiden liput maksavat liian vähän. Ilmaislippuja ei tule käyttää ja niiden käyttäjiä on halveksittava. Jos rahat eivät riitä lippuun, on parempi jäädä kotiin. Muiden seurojen taloudellista tukemista tulee välttää ja vierasotteluissa myös ilmaislippujen käyttö on sallittua.

SUHDE MUIHIN SEUROIHIN

Muiden seurojen kannattajien töniminen on hyvä tapa kasvattaa omaa katu-uskottavuuttaan. Alle 20 vuoden historian omaavia seuroja tulee halveksia ja nämä seurat eivät missään nimessä ole vakavasti otettuja. Erinäisten fuusioiden ja konkurssien kautta syntyneet seurat puolestaan tunnetaan ”muoviseuroina”. Muiden seurojen otteluita ei pidä käydä katsomassa. Jos joku oman seurasi pelaajista siirtyy yhteen pahimmista vastustajista, saa pelaajaa poikkeuksetta juudaksen leiman.

ULKOMAINEN JALKAPALLO (ns. mieshuoraefekti)
Suomalaiseen ”jalkapallokäyttäytymiseen” on pitkään kuulunut olennaisesti ulkomaisen jalkapallon seuraaminen. Tätä ilmiötä kutsutaan yleisesti ”mieshuoraamiseksi”. Ulkomaista jalkapallojoukkuetta ei missään nimessä saa kannattaa. Myös television välityksellä ulkomaisen jalkapallon seuraaminen on paheksuttavaa. Mieshuoriin tulee suhtautua surullisina ali-ihmisinä.

Lieventäviä asianhaaroja

- Ulkomaisessa seurassa pelaavan suomalaisen pelaajan seuraaminen
- Ulkomailla asuminen / ulkomaalaiset sukujuuret
- Isäsi on kannattanut ko. ulkomaalaista seuraa 1970-luvulta alkaen


Toivottavasti suomalainen jalkapallokulttuuri lähtee näillä eväillä huimaan nousuun.

”Et koskaan kulje yksin”

perjantai 23. toukokuuta 2008

Kuvaraportti Tukholmasta

Kuva ja videomateriaalia AIK-Malmö ja Hammarby-Gefle otteluista. Råsundalla itse ottelutapahtuman mielenkiinto vei innon kuvaamiselta ja tuliaisina ei ollut kuin muutama otos itse stadionista. Söderstadionilta matkaan tarttui hieman enemmän materiaalia, mutta eipä tuonne kuvaamaan alunperin edes mentykään. Kuvien laatu on tuttuun tapaan suhteettoman huono.







Videokooste Söderstadionin J-katsomosta ottelusta Bajen vs. Gefle

Jalkapallokulttuurimatka Tukholmaan - raportti

Toukokuun toinen viikonloppu 10.-13.5 kului rakkaassa länsinaapurissamme jalkapalloturismin merkeissä. Matkasta jäi sen verran hyvät jälkitunnelmat, että matkasta pitänee tehdä vähintäänkin vuosittainen perinne.

Skanstulls Vandrarhemiä
suosittelen kaikille, jotka menevät Tukholmaan katsomaan futista (tai muuten vaan). Sijainti on erittäin hyvä ja Viking Linen terminaalista kävelymatkaa kertyy hieman alle pari kilometriä, joten matkan taittaa helposti jalan. Lisäksi Skanstullin metroasema on vain sadan metrin päässä hostellista, eli myös liikenneyhteydet ovat kunnossa. Ainut haittapuoli paikassa on check-in, joka on kello 15-20, joten aikaa jää hieman tapettavaksi, ennen hostelliin menoa. Muuten erittäin asiallinen ja siisti paikka. Toki tavaransa voi viedä hostelliin säilytettäväksi jo ennen tuota check-iniä.

Sunnuntaiaamupäivä kului hengaillessa ja illan peliä (AIK-Malmö) odotellessa. Laiva Turusta saapui satamaan jo 6:30 paikallista aikaa, joten tapettavaa aikaa oli rutkasti. Ticnetin myyntipisteet avautuivat hieman kymmenen jälkeen ja siitä heti sitten kyselemään lippuja Gnagetin ja Bajenin peleihin, mutta harmiksemme vanhan kaupungin turistirysäkaupunginosassa sijainneen Svenskaspelin toimipisteen myyjä oli voittanut työpaikkansa työvoimatoimiston lottoarvonnassa, eikä osannut myydä lippuja. Suunta siis kohti Derbyshoppia, jossa lipunosto sujui kätevästi ja vaivattomasti. Asiointi aloitettiin luonnollisesti englannin kielellä, mutta kun puhe kääntyi katsomonosiin, klackeneihin jne. muuttui asiointikieli vahingossa ruotsiksi, josta päästiinkin seuraavaksi suomen kieleen, kun myyjä kuuli minun vaihtavan ajatuksia matkakumppanini kanssa. Myyjä osoittautui lopulta ruotsinsuomalaiseksi. Asiointi derbyshopissa hoituu siis näköjään helposti molemmilla kotimaisilla.

Check-inin ja pienen levon jälkeen matka jatkui Råsundalle ja AIK-Malmö otteluun. Liput ostimme AIK:n klackeniin Norra Mellan katsomonosaan. Aivan Black Armyn ytimeen emme viitsineet vaivautua, kun seuraa ei kuitenkaan erityisesti kannata, vaikka pieniä sympatioita ainakin omalta puoleltani löytyy. Tämä pohjautuu lähinnä AIK:n kymmenen vuoden takaiseen UCL-visiittiin ja Nebjosa Novakoviciin, mutta tämän matkan jälkeen sympatiapisteet nousivat vielä reilusti.

Tunti ennen ottelun alkua Klackenissa oli jo erittäin paljon porukkaa, mutta tilaa oli kuitenkin sen verran paljon, että omat paikat pystyi vaivatta valitsemaan haluamastaan kohdasta. Näkymä kentälle oli erittäin hyvä ja tiedossa oli oletettavasti hieno ottelutapahtuma. Kuvia ei ottelusta tullut otettua, mutta stadionista ennen peliä muutama otos tuli napattua ja täytyy todeta, että Råsunda on aivan helvetin hieno stadion paikanpäällä.

Vierasjoukkueen Markus Halsti puuttui kokoonpanosta, mutta Tintti onneksi avasi skånelaisten paidassa, joten myös suomalaisväriä oli tarjolla. Tintti oli myös ensimmäisellä puoliajalla viedä vieraat johtoon, mutta viimeistely oli tällä kertaa heikonpuoleista. AIK:n klacken piti lähes infernaalista ääntä läpi koko ottelun ja meno vain parani, kun isännät tekivät ottelun lopussa kaksi maalia ja lähtivät EM-kisatauolle voitto takataskussaan.

Youtubesta löytyi otteluvideo, josta voi aistia stadionin tunnelman. AIK:n peliin on kyllä ehdottomasti päästävä uudestaan ja mieluiten Tukholman derbyyn. Ottelun jälkeen nähtiin myös pakolliset hulinat, kun AIK:n nuorisojaosto yritti ilmeisesti päästä malmöläisten bussille ja tuloksena oli pienimuotoinen mylly poliisien kanssa (videon lopussa vähän kuvaa tästäkin), jonka aikana heiteltiin mm. lasipulloja. Melko nopeasti tilanne kuitenkin rauhottui. Huomioitavaa oli, että suurin osa klackenissa aktiivisesti kannattavista näytti olevan kahdenkympin molemmilla puolilla, eli nuorissa on tulevaisuus tälläkin saralla.

Maanantaina vuorossa oli sitten Bajenin ja Geflen kohtaaminen. Tällä kertaa paikanpäälle pääsi helposti kävellen, kiitos hostellin loistavan sijainnin. Tunnelma oli taas erinomainen, vaikka aivan samalle tasolle kuin AIK:n pelissä se ei noussut. Paikat olivat jälleen kerran klackenin keskeltä, joka nyt varmasti on tunnelmallisesti ehdottomasti paras paikka ottelun seuraamiseen. Toiseksi paras vaihtoehto olisi varmaankin Östra Stå, johon lippuja saisi vielä hieman halvemmallakin. Ottelutapahtumat meinasivat hieman latistaa tunnelmaa, kun Gefle siirtyi rangaistuspotkusta 0-1 johtoon ensimmäisellä puoliajalla, Jose Monteiro de Macedon otettua punaisen kortin. Charlie Davis oli kuitenkin helvetin hyvä ja hänen johdollaan Bajen käänsi ottelun toisella puoliajalla voitoksi vajaamiehisyydestään huolimatta.

Katsomoiden puolella suurin ero Suomeen oli se, että kannattajat saapuivat paikalle jo yli tunti ennen ottelun alkua, eikä suomalaiseen tapaan hetki avauspotkun jälkeen. Katsomoissa laulukin raikui koko 90 minuuttia, vaikka oma joukkue olisikin ollut hetkellisesti tappiolla. Suomessa on siis hieman kiinnikurottavaa, mutta eteenpäin mennään täälläkin – jatkuvasti.

Suosittelen kaikille lämpimästi ruotsalaiseen (todelliseen) jalkapallokulttuuriin tutustumista.

lauantai 3. toukokuuta 2008

Veikkausliigan avaus kuvina

Kuvat viime sunnuntailta Honka-Mypa ottelusta

Hongan Kannattajien uudistunut katsomonosa

Pelaajaesittelyt, joiden yhteydessä maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter avasi liigakauden



Tomi Maanojan fyysinen preesens oli tässä ottelussa liikaa MyPalle


Hongan pelaajat juhlistavat Ville Jalaston tekemää 2-0 maalia


MyPa-faneiltakin löytyi vielä ottelun jälkeen katkeruutta tihkuvaa huumoria

perjantai 30. marraskuuta 2007

Portugali-Suomi: Matkaraportti


Matka kohti Portugalia ja Suomen mahdollista ensimmäistä arvokisapaikkaa alkoi tiistai-iltana bussimatkalla kohti Pirkkalan lentokenttää. Pienen brenkuttelun ja korttipelin siivittämänä mieliala oli erittäin korkealla ja luottamus kisapaikkaan suuri. Seuraava yö, joka vietettäisiin Stanstedin lentokentällä herätti kuitenkin pieniä pelkoja, sillä jatkolento saapuisi Portoon vasta keskiviikkona aamupäivällä ja ottelu olisi jo samaisena iltana. Luotto kisakuntoon oli kuitenkin vahva.

Jatkolento saapui Portoon noin kello kymmenen aamulla ja koneesta poistumisen jälkeen portugalilaiset antoivat todellisen taidonnäytteen passintarkastuksesta. Organisointi oli samaa tasoa kuin Pohjola Stadionin lipunmyynti parhaimmillaan. Saksalaista tehokkuutta aina salaa ihailleeneena tämä tietysti pisti hieman vihaksi. Kaikeksi onneksi sää oli aivan perseestä, joten passivirkailijoiden hitaus ei jäänyt päällimmäiseksi takaraivoon, vaan märkyyden ylivoima vei totaalisesti mielenkiinnon.

Toki pienellä ennakoinnilla ja suunnittelulla hotellille asti olisi kenties päässyt jopa kuivana, mutta liian vaivan näkeminen on yleensä yliarvostettua. Asiat toteuttaa mieluummin hankalammin ja pidemmän kaavan kautta. Residencial Aviz-hotelli sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella muutaman metropysäkin päässä Estadio do Dragaosta, jossa ottelu pelattaisiin.

Täytyy todeta, että ainakin jalkapalloihmiselle Porton metroverkosto on erinomainen, sillä neljä viidestä linjasta päättyy Dragaolle. Boavistan Estadio Bessalle sen sijaan joutuu lähimmältä metroasemalta (Casa da Musica?) kävelemään muutaman kilometrin. Alueen kolmannen pääsarjajoukkueen, Leixoesin, Estadio do Mar stadion puolestaan löytyy samannimisen metroaseman lähettyviltä. Portossahan taitaa olla koko Euroopan modernein metroverkosto, johtuen parannuksista, joita EM2004-kisoja varten kaupungissa tehtiin.

Johtuen jo mainitusta suunnitelmallisuuden puutteesta ja laiskuudesta, seurueemme ei koskaan löytänyt tietään Ryan’s-nimiseen irkkubaariin, jossa suomifanien enemmistö kokoontui ennen ottelua. Hotellihuoneessa nautittujen pre-match juomien jälkeen alkoi matka kohti illan kliimaksin näyttämönä toimivaa Porton stadionia. Metrot olivat täynnä Suomen ja Portugalin kannattajia ja tunnelma ainakin suomalaisten joukossa nousi jatkuvasti. Tänään se tapahtuisi. Suomi selvittäisi tiensä ensimmäistä kertaa historiansa aikana arvokisoihin.

Suomalaisia oli saapunut paikalle arviolta noin 700 ja eristetty yhteen kulmaan. Tieto siitä, että Jari Litmanen aloittaisi jakoi mielipiteet, sillä Litmanen ei missään nimessä olisi 90 minuutin pelikunnossa, mikä myös ilmeni ottelun toisella puoliajalla. Loukkaantumisestaan toipunut Mika Väyrynen sen sijaan aloitti ehkä jopa hieman yllättäen vaihdossa.

Avauskokoonpano ei kuitenkaan suurempia yllätyksiä sisältänyt ja voitokkaan Azerbaijan-ottelun avaukseen Hodgson oli tehnyt vain kaksi muutosta. Litmasen lisäksi Markus Heikkinen löysi itsensä avauskokoonpanosta Roman Eremenkon paikalla.

----------------Forssell---------------
Kolkka---------Litmanen-----Sjölund
-------Heikkinen---Tainio--------------
Kallio----Hyypiä—Tihinen-------Pasanen
------------Jääskeläinen-----------------

Kotiyleisö oli yllättävänkin vaisu, johtuen varmasti osittain heikosta edellisestä kotiottelusta Armeniaa vastaan neljä päivää aikaisemmin. Stadionin kuuluttajan täytyi tehdä parhaansa, jotta portugalilaiset lähtivät kannustamaan omiaan. Välillä tuntui jopa siltä, että 700-päinen suomalaisjoukko olisi ajoittain pitänyt kovempaa ääntä kuin hieman yli 40 000 lusitaania. Tämä taitaa kuitenkin olla pelkkää illuusiota, sillä kyseinen skenaario on lähes mahdoton.

Itse ottelun käsikirjoitus oli hyvinkin nopeasti selvillä, sillä Portugali hallitsi kenttätapahtumia lähes suvereenisti. Suomi jatkoi kuitenkin loistavaa puolustustyöskentelyään ja erityisesti vasemman puolustajan tontilla luutinut ”Köpi” Kallio säväytti, pitäen Cristiano Ronaldon melkoisen hyvin pimennossa ja ajoittain lähes nöyryyttäen nuorta kalastelijaa.

Tunnelma katsomossa oli erittäin jännittynyt. Lisäpuhtia toivat tiedot siitä, että Puola oli siirtynyt johtoon ottelussa Serbiaa vastaan. Tuolla tuloksella tai jopa tasapelillä ratkaisun avaimet olisivat Suomen omissa käsissä. Pelitapahtumat enteilivät kuitenkin aivan jotain muuta, sillä Suomi sai koko ottelun aikana rekisteröityä vain yhden laukauksen kohti maalia. Jussi Jääskeläinen puolestaan venyi lukuisiin huippupelastuksiin Portugalin noustessa lähinnä Ronaldon ja Quaresman voimin.

Ottelun lopussa Suomi sai kuitenkin vielä lisäpontta ja historiallinen maali oli nähdä päivän valon, kun Bruno Alves ohjasi pallon vain muutamia kymmeniä senttejä ohi Portugalin omasta maalista. Toisella puoliajalla Portugalin pelissä oli havaittavissa varmistelun aineksia, sillä tasapeli riittäisi heille lopputurnauspaikkaan.

Jari Litmanen pelasi kenties uransa viimeisen maajoukkueottelun ja maestro ei todellakaan saanut arvoistansa kohtelua, kun portugalilaiset järjestivät vihellyskonsertin ”Kuninkaan” paineltua vaihtoon toisen puoliajan puolivälin paikkeilla. Toivottavasti Litmanen pelaisi vielä jäähyväisottelun Olympiastadionilla. Seurajoukkueissahan ”Litin” ura kuitenkin todennäköisesti (ja toivottavasti) vielä jatkuu, mutta maajoukkueottelut mies on vannonut lopettavansa näihin karsintoihin.

Loppuvihellyksen koittaessa suomalaisten katsomossa oli apeita ilmeitä ja muutamia kyyneliäkin vuodatettiin. Kisapaikka jäi tällä kertaa vain maalin päähän ja mahdollinen lohkon kakkostila vaihtui lopulta nelostilaan, kun Serbia kukisti vielä rästiottelussaan Kazakhstanin lauantaina ja ohitti Suomen keskinäisten otteluiden turvin.

Mitään ihmeempiä välikohtauksia ei ainakaan ottelun aikana katsomossa tapahtunut, vaikka turvamiehiä vieraskannattajien ympärillä lisättiin jossain vaiheessa. Ilmeisesti paikalliset ultrat yrittävät päästä suomalaisten joukkoon haastamaan riitaa, mutta tällä kertaa vakavammilta tapahtumilta vältyttiin.

Portosta matka jatkui perjantaina (23.11) Milanoon, jossa seurueemme vietti viikonlopun. Interin otteluunkin oli tarkoitus mennä, mutta taannoisen ampumavälikohtauksen takia otteluun ei myyty lippuja muille kuin milanolaisille. Kotiutuminen tapahtui tiistaiaamuna yhden Malpensan lentokentällä vietetyn yön jälkeen. Malpensan kenttä on muuten erittäin viihtyisä ja nukkuminen pehmustetuilla penkeillä onnistuu huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Stanstedin lentokentällä. Täytyy myöntää, että ottelun jälkeisinä päivinä puseroon hiipi useammankin kerran uskomaton vitutus. Suomen kisapaikka jäi vain maalin päähän!

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Suomen Cupin Finaali 2007: Tampere United vs. FC Honka


Tänään isänpäiväviihdettä parhaimmillaan tarjoiltiin Finnair Stadiumilla, kun suomalaisten seurajoukkueiden jalkapallokausi 2007 huipentui Suomen Cupin finaaliin Tampere United vs. FC Honka. Ottelusta ei puuttunut väriä, sillä TamU vei mestaruuden vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen, varsinaisen peliajan päätyttyä 1-1 numeroihin. Varsinainen show alkoi jatkoajalla, jonka aikana tehtiin peräti neljä maalia ja rangaistuspotkukilpailuun siirryttiin tilanteesta 3-3 (0-0, 1-1). Rangaistuspotkuissa FC Hongan pelaajien kantti ei kestänyt, sillä neljästä vetäjästä vain Jami Puustinen sai pallon Mikko Kavénin selän taakse. Janne Saarisen veto suuntautui karkeasti yli. Kavén puolestaan onnistui torjumaan Tero Koskelan ja Mika Helinin vedot. TamU:n kaikki kolme vetäjää, Henri Myntti, Jussi Kujala ja Antti Pohja, sen sijaan onnistuivat vedoissaan ja näin liigamestaruuden lisäksi myös Cup-mestaruus matkaa tänä vuonna Tampereelle.

Ottelun tapahtumia en rupea yksityiskohtaisesti kuvailemaan, sillä internetissä on jo useita otteluraportteja. Tässä Veikkausliiga.comin raportti.

Punaisista korteista sen verran, että molemmat tuomiot vaikuttivat heppoisilta. Itse asiassa saattaa jopa olla, että Weckströmin saama punainen kortti,toisen puoliajan alussa, oli jonkinlainen hyvitys aikaisemmasta virhearvionnista. Juska Savolaisen ja John Weckströmin ulosajot olivat ainakin ennalta paha kolaus ottelun viihdearvoa ajatellen, mutta jatkoajan dramatiikka korvasi näiden pallotaiturien (edellinen kuvaus osunee paremmin Weckströmiin) puuttumista.

Finnair Stadiumilla oli paikanpäällä todistamassa tätä huikean jännittävää ja tapahtumarikasta näytöstä vain hieman reilut 1400 katsojaa. Kun kysyin eräältä annoutuneimmista suomifutiksen vihaajista, lähtisikö hän katsomaan ottelua, vastaus oli tyly. Kyseessä oli kuulemma "panoksetonta höntsää". Tästä kommentista kuvastaa hyvin Suomen Cupin arvostus, tai paremminkin sen puute. Voin vakuuttaa, että Tampere Unitedille kelpasi kultaisten mitaleiden lisäksi myös palkintona jaettu 25 000 euron shekki. Hopealle sijoittunut Honka puolestaan kuittasi 8 000 euroa tililleen.

Tänään pelattua perinteikästä Norjan Cupin loppuottelua Haugesund-Lilleström seurasi Norjan kanssallisstadionilla Ullevaalilla peräti 24 000 katselijaa. Koska Suomessa? Mainittakoon myös, että voittajajoukkue Lilleströmin maalia vartioi Otto Fredrikson.

Finnair Stadiumillakin oli kuitenkin poikkeuksellisen hyvä tunnelma ja tänään saatiin nauttia paremmasta kannatuksesta kuin kotiottelunsa Finnair Stadiumilla pelaavan HJK:n otteluissa tällä kaudella. Tampereelta oli saapunut muutama junavaunullinen sinikaartin jäsenia ja muita Tampere Unitedin kannattajia. Espoolaisiakin oli paikalle saapunut kiitettävästi ja luonnollisesti he olivat stadionilla myöskin enemmistö. Tänään nähtiin myös sellainen harvinaisuus, että koko Hongan puoleinen itäkatsomo osallistui kannattamiseen jatkoajan ratkaisuhetkillä. Tämä on ilmiö, jota en muista Klubin otteluissa koskaan todistaneeni (jos mukaan ei lasketa taputtamista, mutta miksi laskettaisiin?).

Kausi 2007 on siis nyt saatu seurajoukkueiden osalta pakettiin ja loppujen lopuksi suurempia yllätyksiä ei koettu. Lopuksi vielä onnittelut 100-vuotiaalle HJK:lle, joka pelasi paskimman kautensa vuosi kausiin. Onnea!

lauantai 10. marraskuuta 2007

Leeds United Football Club

Maailman vanhin jalkapallokilpailu Football Association Cup (FA Cup) pyörähti jälleen kerran käyntiin eilen illalla. Ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä ottelussa kohtasivat League Twon kärjessä pyörivä Hereford ja toipumisohjelmaansa toteutta Leeds United.

Otan asian esille siksi, että Leeds on jo pitkään ollut englantilaisista joukkueista minun suosikkini. Tässä toteutuu jälleen se vanha totuus, että jokaisella suomalaisella miehellä on oma salarakkaansa brittein saarilla. Minun kohdallani tuo salarakas on Leeds.

Ensimmäiset muistikuvani joukkueesta ovat 90-luvun puolivälistä. Tuolloin vanhoina hyvinä aikoina TV2 näytti vielä joka lauantai yhden viideltä alkavan Valioliigaottelun. Tuo oli omaa jalkapallouraansa aloittelevan juniorin viikon kohokohta. Eräänä lauantaina tietoisuuteeni marssi eräs herra nimeltä Tony Yeboah, joka tykitti muutaman aivan käsittämättömän maalin. Väittäisin, että tuo herra on ampunut minuun ensimmäiset amorin nuolet Leedsiä kohtaan.

Lopullisesti seura nousi suosikikseni vuosituhannen vaihteessa, sen taistellessa kahta suurta, Manchester Unitedia ja Arsenalia, vastaan tasavertaisesti. Seuran edesottamukset Champions Leaguessa ja välierät Valenciaa vastaan ovatkin sitten ikimuistoisia seuran kaikille kannattajille. Alan Smithin, Mark Vidukan, Ian Harten, Paul Robinsonin, Harry Kewellin, Rio Ferdinandin, Olivier Dacourtin, Lee Bowyerin ja kumppaneiden tähdittämä joukkue on käsite.

UCL-aikakauden jälkeen joukkueen suunta on ollut vapaapudotuksen muodossa suoraan alaspäin. Putoaminen Valioliigasta kauden 2003/04 jälkeen oli vasta alkusoittoa. Putoamista seurasivat myös selvitystilaan joutuminen ja seuran koko olemassa olo oli useaankin otteeseen vaarassa.

Toisella Championship kaudella (2005/06) näytti jo pitkään siltä, että joukkue nousisi takaisin Valioliigaan. Kausi sai kuitenkin surullisen lopun, kun Watford voitti Leedsin nousufinaalissa Cardiffin Millenium Stadiumilla. Seuraava kausi olikin sitten jälleen katastrofaalinen ja joukkue sijoittui Championshipin viimeiseksi menetettyään vielä kymmenen pistettä kauden lopussa selvitystilaan joutumisen takia.

Vajoaminen vieläkin alemmaksi näytti väistämättömältä, kun FA langetti joukkueelle alkavalle League One-kaudelle 15 miinuspistettä. Vahvasti nuorentunut Leeds on kuitenkin kääntämässä kelkkaansa ja tällä hetkellä paluu toiseksi korkeimmalle sarjatasolle näyttää erittäin todennäköiseltä. Leedsin materiaali on tällä kaudella, niin paperilla kuin kentälläkin, ollut ylivertainen vastustajiinsa verrattuna. Leeds on voittanut 15 pelatusta sarjaottelustaan peräti 12 ja hävinnyt vain yhden. Sarjakärki Carlisle on enää viiden pisteen päässä. Carlisle on myös se joukkue, joka on ainoana onnistunut ottamaan yorkshirelaisilta täydet kolme pistettä tällä kaudella.

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä jopa pelottavan hyvältä. Maalipörssin kärjessä kahdeksalla maalillaan majailevat Jermaine Beckford ja Tresor Kandol ovat tällä kaudella muodostaneet lyömättömän kärkiparin. Materiaalin laajuudesta kertoo jotain sekin, että reservistä löytyy vielä loukkaantumisista kärsivä Tore André Flo. Lisäksi Valioliigakokemusta omaavia pelaajia löytyy vielä useita: Jonathan Douglas (joka kuuluu edelleen Irlannin maajoukkuerinkiin), Shaun Derry (palaamassa pitkäaikaisen loukkaantumisen jälkeen takaisin tositoimiin), Alan Thompson (pelannut mm. Celticissä ja Blackburnissä useamman kauden). Heidän lisäkseen Leedsin oma juniorimylly tuottaa edelleen lahjakkaita pelaajia. Tällä kaudella debytoineet Jonathan Howson (s.1988) ja Ben Parker (s.1987) nousevat vielä varmasti suureen rooliin joukkueessa. Lisäksi Leeds hankki lupaavan Curtis Westonin (s.1987)Swindon Townista.

Eilinen 0-0 tasapeli Herefordin vieraana oli pientä takapakkia, mutta manageri Dennis Wise saa ottaa syyn osittain omille niskoilleen. Useita avauskokoonpanon pelaajia lepuutettiin ja nuorille lupauksille annettiin vastuuta, joka ei tietysti ole huono asia. Tasapelin seurauksena joukkueen otteluohjelma kuitenkin ruuhkautuu, sillä uusintaottelu pelataan muutaman viikon sisällä. Sarjapelejä kertyy kauden aikana peräti 46, joten ylimääräiset kamppailut eivät välttämättä ole tervetulleita.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin kaikesta tapahtuneesta huolimatta vähintäänkin puolipilviseltä, sillä suunta on vahvasti ylöspäin. Myös yleisö on löytänyt joukkueen uudestaan ja Leedsin yleisökeskiarvo on tällä kaudella ollut suurempi kuin lähes puolilla Valioliigajoukkueista.

Marching on Together, Forever, Wherever! Kuulostaako imeleltä? Jotkut eivät ole koskaan hyväksyneet sitä, että suomalaiset kannattavat ulkomaisia seurajoukkueita. Täytyy myöntää, että itsestänikin löytyy tämän kannan omaava puoli. Onkin ehkä parempi sanoa, että seuraan Leedsiä, en kannata. Hieman lievempi termi siis. Ulkomaisen seuran seuraamiselle on kuitenkin Suomessa vahvat perusteet jo meidän oman liigammekin takia. Ensinnäkin suomalainen jalkapallokausi on tällä hetkellä järkyttävän lyhyt. Kausien väliin mahtuu tällä hetkellä yli puolen vuoden tauko, joka lähes kaikissa muissa maissa olisi ennenkuulumatonta. Mitä sitä sitten tekisi noina talven pimeinä kuukausina? Heikkohermoisimmat seuraavat myös väkivaltatappeluna tunnettua, primitiivisyydestään tunnettua, jääkiekkoa, joka muistuttaa lähinnä häirikkölasten tappelukerhoa. Itsetietoisen jalkapalloihmisen on siis helppo käyttää ns. luppoaika ulkomaisten sarjojen seuraamiseen.

Nykyäänhän Veikkausliigajoukkueiden kausi alkaa jo tammikuussa uudistetun Liiga Cupin muodossa, mutta alemman sarjan joukkueilla ei kilpailullisia otteluita ole ennen huhtikuuta. Tähän pitäisi tulla muutos ja ehkä yhä useampi ihminen pystyisi irtautumaan salarakkaastaan. Itse en tuota kuitenkaan halua tehdä.