Belgia - Suomi 0-0, matkaraportti Brysselistä

Kauan odotettu matka kohti Brysseliä ja Roi Baudouin-stadionia käynnistyi torstaina (11.10.07) puolilta päivin. Odotukset ottelun suhteen olivat hyvinkin korkealla ja luotto joukkueeseen vahva, vaikka Suomella oli muutama avainpelaaja loukkaantuneena. Näistä näkyvin oli varmasti Teemu Tainion poissaolo ja Mika Väyrysen puolikuntoisuus.

Lento Helsinki-Vantaan lentokentältä lähti hieman aikataulusta myöhässä noin puoli kolmen aikoihin. Kiitettävän nopeasti sujuneen lennon jälkeen, nelihenkinen seurueemme suunnisti Köln/Bonnin lentokentältä junalla kohti Kölnin keskustaa, jossa meillä oli majapaikka varattu juna-aseman läheisyydessä sijaitsevasta hostellista. Paikan hintalaatusuhde ainakin oli kohdallaan, sillä yöpyminen maksoi vain 17 euroa per henkilö.

Täytyy sanoa, että juna-asemalta poistuessa ei voi kuin ihailla Kölnin massiivista tuomiokirkkoa, joka hallitsee maisemaa koollaan ja komeudellaan. Toki tämän nähtävyyden negatiivisena lieveilmiönä on sen ympärillä parveileva valtava turistilauma. Köln vaikutti muutenkin paljon Brysseliä viihtyisämmältä kaupungilta. Ainakin keskustojen perusteella, mutta Brysseli taitaa muutenkin olla ennemmin ns. virastokaupunki, joka ei välttämättä ole se kaikista paras ajanviettopaikka parikymppisille nuorilleen.

Ensimmäinen matkailta sujui kiinalaisen ruoan ja Rheinin rannalla nautittujen viinipullojen siivittämänä. Lisäksi yritimme varata majoitusta myös sunnuntain ja maanantain väliselle yölle siinä kuitenkaan onnistumatta. Loppujen lopuksi kyseinen yö vietettiinkin Köln/Bonnin lentokentällä. Ratkaisu oli tervetullut, sillä kuluja matkan aikana kertyi paljon ja esimerkiksi junaliput Thalysin junalla Brysseliin ja takaisin maksoivat hämmästyttävät 82 euroa (toki nämä eivät eroa juurikaan VR:n hinnoista). Kyseiset liput olisivat maksaneet noin puolet vähemmän, jos ne olisi ostettu etukäteen internetin kautta, mutta laiskuudesta sai tällä kertaa maksaa tuplahinnan.

Hieman jännitystä herätti myös perjantaiaamuna alkanut veturimiesten lakko Saksan puolella, joka jatkui ainakin yli viikonlopun ja ilmeisesti sekoitti koko Saksan sisäisen liikenteen. Kaikeksi onneksi lakko ei kuitenkaan ulottunut kansainvälisiin yhteyksiin, eikä seurueemme joutunut turvautumaan johonkin vaihtoehtoiseen matkustamismuotoon, joka edellisenä päivänä ostettujen kalliiden junalippujen myötä olisi aiheuttanut varmasti käsittämättömän suuret itkupotkuraivarit.

Brysseliin saavuimme perjantai-iltapäivänä. Hintalaatusuhteeltaan erittäin kehno hotellimme (Continental Hotel oli tuo paikka nimeltään. Älkää missään nimessä menkö koskaan sinne.) sijaitsi vain kivenheiton päässä Gare du Midin juna-asemasta, jonne myös junamme saapui. Vietyämme tavarat hotelliin siirryimme metrolla Brysselin keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Tässä yhteydessä voitaneen sanoa, että mikäli haluaa muutaman euron ruokailussa säästää niin kannattaa välttää keskustaa ja suunnata laitakaupungille, jossa näytti olevan useita suhteellisen laadukkaan näköisiä ruokapaikkoja. Perjantaina suomalaisia ei vielä hirveästi näkynyt keskustan katukuvassa, vaikkakin aina välillä muutama yksittäinen suomalaisseurue pisti silmään.

Ruokailtuamme eräässä italialaisessa ravintolassa, lähdimme etsimään mukavaa kuppilaa, jossa loppuillan voisi viettää. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin O´Reilly-niminen irkkupubi, jossa loppujen lopuksi vietimme koko loppuillan puiden mm. seuraavan päivän ottelua. Lisäksi, kun kyseessä oli irlantilainen baari ja asiakaskunta koostui suurilta osin briteistä, televisioista ja screeneiltä näytettiin Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueen ottelu Serbiaa vastaan. Ottelun viihdearvo oli suhteellisen kehno ja keskityimme ennemmin juttelemiseen kuin ottelun seuraamiseen. Eksyipä samaiseen baariin toinenkin suomalaisseurue, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ennen hotellille lähtöä.

Otteluhuuma oli heti lauantaiaamuna korkealla. Tappion mahdollisuus ei ollut käynyt edes mielessä. Edessä olisi piinaava kymmenen tunnin odotus ennen kick-offia. Asianmukaisten aamutoimien jälkeen suunta oli jälleen kohti kaupungin keskustaa, josta ruokailun jälkeen matka jatkui, hieman sivummalle keskustasta, Old Oak-nimiseen irkkubaariin, jossa Suomen Maajoukkueen Kannattajat kokoontuivat ennen ottelua. Iltapäivä kului leppoisissa tunnelmissa olutta juoden. Baariin alkoi kerääntyä yhä enemmän suomalaisia ja pian viriteltiinkin jo muutamia laulunpätkiä.

Matka baarista stadionille onkin jo sitten kokonaan oma lukunsa. Metrossa tunnelma kohosi aivan uudelle tasolle ja ”otetaan metro haltuun”-huudot kajahtivat useaan kertaan komeasti ilmoille, paikalla olleiden belgialaisten hämmästykseksi. Myös Finlandia-hymni ja Maamme-laulu kajahti metrossa hienosti.

Siirtyminen stadionille tapahtui rauhallisissa, mutta samalla myös iloisen riehakkaissa ja positiivisissa tunnelmissa. Ongelmia belgialaisten viranomaisten, jotka olivat metroasemalla vastassa ja saattoivat suomalaiset aina stadionille asti, tai kannattajien kanssa ei ilmennyt menomatkan aikana. Itse asiassa tämä ottelu ei pahemmin kiinnostanut belgialaisia, joiden maajoukkue oli menettänyt mahdollisuutensa kisapaikkaan jo karsintojen alkuvaiheessa. Roi Baudouin stadion oli juuri ja juuri puolillaan ottelun alettua.

Tunnelma suomifanien joukossa kasvoi kasvamistaan. Tunnelmaa lisäsi entisestään tieto siitä, että Serbia oli pelannut 0-0 tasapelin Armeniaa vastaan ja Puola oli kotonaan tappiolla Kazakshtanille. Kaikki näytti erittäin hyvältä. Koko ensimmäinen puoliaika oli melko lailla Suomen hallintaa, mutta kaksi vääryydellä hylättyä maalia hieman latistivat tunnelmaa. Suomen kannattajat sijaitsivat toisessa päädyssä, joten tilanteista ei saatu selvää kuvaa stadionilla, mutta Suomesta tiedot kertoivat, että ainakaan toinen hylätyistä maaleista ei ollut paitsio. Suomeen palattuani katsoin nuo maalit ja itse asiassa kumpaakaan maaleista ei olisi pitänyt hylätä, sillä molemmissa tilanteissa Belgian oma pelaaja pelasi pallon maalintekijälle. Mikäli Suomi ei selviä EM-kisoihin nostetaan nämä tilanteet varmasti jälleen parrasvaloihin.

Toisella puoliajalla kotijoukkue pääsi paremmin peliin mukaan ja Jussi Jääskeläinen Suomen maalissa joutui venymään muutamaan paraatipelastukseen, jotta Suomen maali pysyisi puhtaana. Ottelu oli saada onnellisen lopun Eremenko Juniorin pelatessa Daniel Sjölundin aivan avoimeen maalipaikkaan, mutta ahvenanmaalainen onnistui vetämään pallon suoraan päin belgimaalivahti Stijnenia.

Lauantaina nähtiin taas kerran se, että Suomen ongelmat löytyvät nimenomaan hyökkäyspäästä. Kolmessa viimeisessä ottelussa ei maajoukkue ole pystynyt tekemään maaliakaan. Puola ja Belgia-pelit osoittivat sen, että maalipaikkoihin kyllä päästään, mutta niitä ei osata hyödyntää (olkoonkin, että Belgiaa vastaan pallo saatiin kaksi kertaa maaliin laillisin keinoin, mutta tuomarivirheet puuttuivatkin tämän jälkeen peliin). Puolustus pitää ja Suomi onkin päästänyt vähiten maaleja A-lohkossa – vain kuusi maalia, eli 0,5 ottelua kohden. Hyökkäyspäässä Suomi on onnistunut 12 pelissä vain 11 kertaa, joten keskiarvoisesti jäädään alle yhteen maaliin ottelua kohden (0,917). Neljä Suomen 12 ottelusta on päättynyt 0-0 tasapeliin. Voidaan kuitenkin sanoa, että mikäli kisapaikkaa ei tule, mahdollisuudet eivät kariutuneet Azerbaijan-tappioon, vaan umpisurkeaan hyökkäyspeliin. Olkoonkin, että Suomella on ollut loukkaantumishuolia läpi koko karsintojen.

Ottelun jälkeen tunnelma Suomen kannattajasektiossa oli jokseenkin apea. Tarjolla oli ollut paljon saavutettua enemmän ja nyt Portugali kiilasi Suomen edelle karsintalohkossa. Välikohtauksia belgialaisten kannattajien kanssa ei näkynyt ainakaan stadionin välittömässä läheisyydessä. Poliisi oli edelleen suhteellisen monilukuisena paikalla ja metron sisääntulon kohdalla oli näennäinen kontrolli.

Saavuttuamme keskustaan ajattelimme siirtyvämme samaiseen baariin, jossa olimme viettäneet koko perjantai-illan. Pahaksi onneksemme Ranskan ja Englannin välinen Rugbyn MM-kilpailujen välierä oli täyttänyt lähes jokaisen keskustan baarin. Tuo Rugby-ottelu oli melkein näkyvämmässä asemassa Brysselin katukuvassa kuin Belgian jalkapallomaajoukkueen ottelu, joka oli sinänsä hieman outoa, mutta ilmeisesti belgialaisilla on jonkin sortin Ranskasympatioita.

Sunnuntaina oli taas aika siirtyä takaisin Saksan puolelle. Paluumatka venyi hieman, sillä Saksassa junaliikenne oli edelleen jonkinmoisessa kaaoksessa, lakon takia, mutta lopulta junamatka venyi vain noin puolella tunnilla. Se, että emme olleet varanneet majoitusta seuraavaksi yöksi kostautui. Majapaikkoja ei ollut enää tarjolla, tosin kyselyt rajoittuivat samaiseen hostelliin, jossa olimme matkan ensimmäisen yön viettäneet, sillä lentomme lähtisi seuraavana aamuna kuitenkin niin aikaisin, ettei yö Köln/Bonn-lentokentällä tuntunut yhtään huonolta vaihtoehdolta. Ainakin tällä ratkaisulla säästäisi muutaman kympin rahaa.

Alkuilta vietettiin kuitenkin kiinalaisessa ravintolassa ja Rheinin rannalla sekä jossain surkeassa baarissa. Mainittakoon tässä yhteydessä se, että mikäli kaupungista löytyy kiinalainen ravintola, josta löytyy buffet, ei kannata edes harkita muita ruokailupaikkoja. Sikailuksihan se väistämättä menee, mutta hintalaatusuhde on aivan käsittämättömän hyvä. Sitä paitsi eipä sitä ulkomailla tarvitse liikaa statuksestaan pitää kiinni, jos sellainen edes on siunaantunut. Ruokailun jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla ennen siirtymistä lentokentälle. Lentokentälle saavuttaessa kello oli hieman yli 23, joten lennon lähtöön olisi noin 11 tuntia aikaa. Päätimme kuluttaa ensimmäiset muutamat tunnit nauttimalla alkoholia lentokentän baarissa ja pihalla. Lentomatkalla olikin sitten sen verran hirveä olo, että tämä metodi saattaa muuttua tulevilla matkoilla. Pahaolo ilmeni myös lentokentän bussiasemalle yön pieninä tunteina.

Kaiken kaikkiaan matkasta jäi erittäin positiivinen tunnelma, vaikka hyvästä esityksestä huolimatta Suomi ei onnistunut voittamaan. Mahdollisuudet EM-kisoihin on vielä olemassa ja luotto joukkueeseen kova. Lennot seuraavaan Suomen vierasotteluun Portoon on jo varattu ja toivottavasti pääsemme siellä juhlimaan Suomen historian ensimmäistä EM-kisapaikkaa portugalilaisten kustannuksella.