perjantai 30. marraskuuta 2007

Portugali-Suomi: Matkaraportti


Matka kohti Portugalia ja Suomen mahdollista ensimmäistä arvokisapaikkaa alkoi tiistai-iltana bussimatkalla kohti Pirkkalan lentokenttää. Pienen brenkuttelun ja korttipelin siivittämänä mieliala oli erittäin korkealla ja luottamus kisapaikkaan suuri. Seuraava yö, joka vietettäisiin Stanstedin lentokentällä herätti kuitenkin pieniä pelkoja, sillä jatkolento saapuisi Portoon vasta keskiviikkona aamupäivällä ja ottelu olisi jo samaisena iltana. Luotto kisakuntoon oli kuitenkin vahva.

Jatkolento saapui Portoon noin kello kymmenen aamulla ja koneesta poistumisen jälkeen portugalilaiset antoivat todellisen taidonnäytteen passintarkastuksesta. Organisointi oli samaa tasoa kuin Pohjola Stadionin lipunmyynti parhaimmillaan. Saksalaista tehokkuutta aina salaa ihailleeneena tämä tietysti pisti hieman vihaksi. Kaikeksi onneksi sää oli aivan perseestä, joten passivirkailijoiden hitaus ei jäänyt päällimmäiseksi takaraivoon, vaan märkyyden ylivoima vei totaalisesti mielenkiinnon.

Toki pienellä ennakoinnilla ja suunnittelulla hotellille asti olisi kenties päässyt jopa kuivana, mutta liian vaivan näkeminen on yleensä yliarvostettua. Asiat toteuttaa mieluummin hankalammin ja pidemmän kaavan kautta. Residencial Aviz-hotelli sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella muutaman metropysäkin päässä Estadio do Dragaosta, jossa ottelu pelattaisiin.

Täytyy todeta, että ainakin jalkapalloihmiselle Porton metroverkosto on erinomainen, sillä neljä viidestä linjasta päättyy Dragaolle. Boavistan Estadio Bessalle sen sijaan joutuu lähimmältä metroasemalta (Casa da Musica?) kävelemään muutaman kilometrin. Alueen kolmannen pääsarjajoukkueen, Leixoesin, Estadio do Mar stadion puolestaan löytyy samannimisen metroaseman lähettyviltä. Portossahan taitaa olla koko Euroopan modernein metroverkosto, johtuen parannuksista, joita EM2004-kisoja varten kaupungissa tehtiin.

Johtuen jo mainitusta suunnitelmallisuuden puutteesta ja laiskuudesta, seurueemme ei koskaan löytänyt tietään Ryan’s-nimiseen irkkubaariin, jossa suomifanien enemmistö kokoontui ennen ottelua. Hotellihuoneessa nautittujen pre-match juomien jälkeen alkoi matka kohti illan kliimaksin näyttämönä toimivaa Porton stadionia. Metrot olivat täynnä Suomen ja Portugalin kannattajia ja tunnelma ainakin suomalaisten joukossa nousi jatkuvasti. Tänään se tapahtuisi. Suomi selvittäisi tiensä ensimmäistä kertaa historiansa aikana arvokisoihin.

Suomalaisia oli saapunut paikalle arviolta noin 700 ja eristetty yhteen kulmaan. Tieto siitä, että Jari Litmanen aloittaisi jakoi mielipiteet, sillä Litmanen ei missään nimessä olisi 90 minuutin pelikunnossa, mikä myös ilmeni ottelun toisella puoliajalla. Loukkaantumisestaan toipunut Mika Väyrynen sen sijaan aloitti ehkä jopa hieman yllättäen vaihdossa.

Avauskokoonpano ei kuitenkaan suurempia yllätyksiä sisältänyt ja voitokkaan Azerbaijan-ottelun avaukseen Hodgson oli tehnyt vain kaksi muutosta. Litmasen lisäksi Markus Heikkinen löysi itsensä avauskokoonpanosta Roman Eremenkon paikalla.

----------------Forssell---------------
Kolkka---------Litmanen-----Sjölund
-------Heikkinen---Tainio--------------
Kallio----Hyypiä—Tihinen-------Pasanen
------------Jääskeläinen-----------------

Kotiyleisö oli yllättävänkin vaisu, johtuen varmasti osittain heikosta edellisestä kotiottelusta Armeniaa vastaan neljä päivää aikaisemmin. Stadionin kuuluttajan täytyi tehdä parhaansa, jotta portugalilaiset lähtivät kannustamaan omiaan. Välillä tuntui jopa siltä, että 700-päinen suomalaisjoukko olisi ajoittain pitänyt kovempaa ääntä kuin hieman yli 40 000 lusitaania. Tämä taitaa kuitenkin olla pelkkää illuusiota, sillä kyseinen skenaario on lähes mahdoton.

Itse ottelun käsikirjoitus oli hyvinkin nopeasti selvillä, sillä Portugali hallitsi kenttätapahtumia lähes suvereenisti. Suomi jatkoi kuitenkin loistavaa puolustustyöskentelyään ja erityisesti vasemman puolustajan tontilla luutinut ”Köpi” Kallio säväytti, pitäen Cristiano Ronaldon melkoisen hyvin pimennossa ja ajoittain lähes nöyryyttäen nuorta kalastelijaa.

Tunnelma katsomossa oli erittäin jännittynyt. Lisäpuhtia toivat tiedot siitä, että Puola oli siirtynyt johtoon ottelussa Serbiaa vastaan. Tuolla tuloksella tai jopa tasapelillä ratkaisun avaimet olisivat Suomen omissa käsissä. Pelitapahtumat enteilivät kuitenkin aivan jotain muuta, sillä Suomi sai koko ottelun aikana rekisteröityä vain yhden laukauksen kohti maalia. Jussi Jääskeläinen puolestaan venyi lukuisiin huippupelastuksiin Portugalin noustessa lähinnä Ronaldon ja Quaresman voimin.

Ottelun lopussa Suomi sai kuitenkin vielä lisäpontta ja historiallinen maali oli nähdä päivän valon, kun Bruno Alves ohjasi pallon vain muutamia kymmeniä senttejä ohi Portugalin omasta maalista. Toisella puoliajalla Portugalin pelissä oli havaittavissa varmistelun aineksia, sillä tasapeli riittäisi heille lopputurnauspaikkaan.

Jari Litmanen pelasi kenties uransa viimeisen maajoukkueottelun ja maestro ei todellakaan saanut arvoistansa kohtelua, kun portugalilaiset järjestivät vihellyskonsertin ”Kuninkaan” paineltua vaihtoon toisen puoliajan puolivälin paikkeilla. Toivottavasti Litmanen pelaisi vielä jäähyväisottelun Olympiastadionilla. Seurajoukkueissahan ”Litin” ura kuitenkin todennäköisesti (ja toivottavasti) vielä jatkuu, mutta maajoukkueottelut mies on vannonut lopettavansa näihin karsintoihin.

Loppuvihellyksen koittaessa suomalaisten katsomossa oli apeita ilmeitä ja muutamia kyyneliäkin vuodatettiin. Kisapaikka jäi tällä kertaa vain maalin päähän ja mahdollinen lohkon kakkostila vaihtui lopulta nelostilaan, kun Serbia kukisti vielä rästiottelussaan Kazakhstanin lauantaina ja ohitti Suomen keskinäisten otteluiden turvin.

Mitään ihmeempiä välikohtauksia ei ainakaan ottelun aikana katsomossa tapahtunut, vaikka turvamiehiä vieraskannattajien ympärillä lisättiin jossain vaiheessa. Ilmeisesti paikalliset ultrat yrittävät päästä suomalaisten joukkoon haastamaan riitaa, mutta tällä kertaa vakavammilta tapahtumilta vältyttiin.

Portosta matka jatkui perjantaina (23.11) Milanoon, jossa seurueemme vietti viikonlopun. Interin otteluunkin oli tarkoitus mennä, mutta taannoisen ampumavälikohtauksen takia otteluun ei myyty lippuja muille kuin milanolaisille. Kotiutuminen tapahtui tiistaiaamuna yhden Malpensan lentokentällä vietetyn yön jälkeen. Malpensan kenttä on muuten erittäin viihtyisä ja nukkuminen pehmustetuilla penkeillä onnistuu huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Stanstedin lentokentällä. Täytyy myöntää, että ottelun jälkeisinä päivinä puseroon hiipi useammankin kerran uskomaton vitutus. Suomen kisapaikka jäi vain maalin päähän!

Ei kommentteja: