SUHDE SEURAAN
Vain samalla paikkakunnalla syntynyttä ja koko ikänsä elänyttä henkilöä voidaan paikallisen seuran todellisena kannattajana. Toivottavaa olisi myös, että kyseessä olisi vähintään toisen sukupolven kannattaja.
Maajoukkue
Itseään kunnioittava jalkapalloihminen seuraa koti- (ja vieras)ottelut paikanpäällä Suomen Maajoukkueen Kannattajien katsomosta. Jäsenyys on myös itsestäänselvä asia.
PUKEUTUMINEN
Ottelutapahtumaan on pukeuduttava tyylikkäästi ja kaiken maailman pelipaidat ja kaulahuivit on jätettävä kotiin tai mieluummin niiden hankkimisesta luovuttava kokonaan, sillä asiaankuuluvat merkkivaatteet maksavat paljon rahaa. Asustuksen ei tule koostua alelaareista kerätyistä tuotteista, vaan kaiken on oltava tuliterää, eikä muilla mielellään saa olla samanlaista asustetta. Mitä enemmän vaatteesi maksavat, sitä enemmän arvostusta kannattajaskenessä saat.
Merkkikritiikki
Pukeutumisessa on seurattava ulkomaisia trendejä. Pukeutumisohjeita on hyvä etsiä huligaanielokuvista, kuten Football Factory ja Green Street Hooligans. Stone Island, Hackett ja Aquascutum ovat esimerkkejä jalkapallokatsomoissa hyväksytyistä vaatemerkeistä. H&M tyyppisten merkkien käyttö on ehdottomasti kielletty.
Maajoukkue
Seurajoukkueotteluista poiketen maajoukkuepeleissä pukeutumiseen kuuluu vähintään maajoukkueen huivi. Pelipaidan käyttöäkään ei ainakaan julkisesti tuomita. Muutoin on noudatettava jo mainittuja maneereja.
KÄYTTÄYTYMINEN PELEISSÄ
Ottelutapahtumaan saavutaan vähintään tuntia ennen ottelun alkua. Kuuluminen johonkin kannattajayhteisöön on lähes välttämätöntä, sillä ottelun seuraaminen ko. kannattajayhteisön bannerin takana tuo internetuskottavuutta. Itse pelin seuraaminen ei sinänsä ole tärkeää. Tärkeää on oman joukkueen äänekäs kannattaminen ja vastustajan kannattajajoukon haukkuminen. Välillä on myös muodon vuoksi hyvä reakoida ottelutapahtumiinkin. Jalkapallokatsomossa seistään, ei istuta. Kuolaaminen ja yläkropan paljastaminen ovat ehdottomasti kiellettyjä asioita.
Kannatuslaulut
Kannatuslaulut ja sävelet eivät missään nimessä saa olla käytössä millään toisella kannattajaryhmällä. Mikäli muiden joukkueiden kannattajat kopioivat oman seurasi lauluja on kyse muiden osaamattomuudesta ja korostaa oman ryhmäsi erinomaisuutta. Mikäli tällaista ilmenee, on tapahtunut ilmoitettava internetissä mahdollisimman nopeasti, jotta syytökset menevät oikeaan osoitteeseen.
Soihduttaminen
Soihduttaminen ja erinäisten ”pommien” käyttö on ainoaa oikeanlaista tifoilua.
RAHANKÄYTTÖ
Omaa seuraa tuetaan aina täydellä ottelulipun hinnalla. Hinnoittelu ei koskaan ole liian korkealla, mutta joidenkin muiden joukkueiden liput maksavat liian vähän. Ilmaislippuja ei tule käyttää ja niiden käyttäjiä on halveksittava. Jos rahat eivät riitä lippuun, on parempi jäädä kotiin. Muiden seurojen taloudellista tukemista tulee välttää ja vierasotteluissa myös ilmaislippujen käyttö on sallittua.
SUHDE MUIHIN SEUROIHIN
Muiden seurojen kannattajien töniminen on hyvä tapa kasvattaa omaa katu-uskottavuuttaan. Alle 20 vuoden historian omaavia seuroja tulee halveksia ja nämä seurat eivät missään nimessä ole vakavasti otettuja. Erinäisten fuusioiden ja konkurssien kautta syntyneet seurat puolestaan tunnetaan ”muoviseuroina”. Muiden seurojen otteluita ei pidä käydä katsomassa. Jos joku oman seurasi pelaajista siirtyy yhteen pahimmista vastustajista, saa pelaajaa poikkeuksetta juudaksen leiman.
ULKOMAINEN JALKAPALLO (ns. mieshuoraefekti)
Suomalaiseen ”jalkapallokäyttäytymiseen” on pitkään kuulunut olennaisesti ulkomaisen jalkapallon seuraaminen. Tätä ilmiötä kutsutaan yleisesti ”mieshuoraamiseksi”. Ulkomaista jalkapallojoukkuetta ei missään nimessä saa kannattaa. Myös television välityksellä ulkomaisen jalkapallon seuraaminen on paheksuttavaa. Mieshuoriin tulee suhtautua surullisina ali-ihmisinä.
Lieventäviä asianhaaroja
- Ulkomaisessa seurassa pelaavan suomalaisen pelaajan seuraaminen
- Ulkomailla asuminen / ulkomaalaiset sukujuuret
- Isäsi on kannattanut ko. ulkomaalaista seuraa 1970-luvulta alkaen
Toivottavasti suomalainen jalkapallokulttuuri lähtee näillä eväillä huimaan nousuun.
”Et koskaan kulje yksin”
perjantai 7. marraskuuta 2008
perjantai 23. toukokuuta 2008
Kuvaraportti Tukholmasta
Kuva ja videomateriaalia AIK-Malmö ja Hammarby-Gefle otteluista. Råsundalla itse ottelutapahtuman mielenkiinto vei innon kuvaamiselta ja tuliaisina ei ollut kuin muutama otos itse stadionista. Söderstadionilta matkaan tarttui hieman enemmän materiaalia, mutta eipä tuonne kuvaamaan alunperin edes mentykään. Kuvien laatu on tuttuun tapaan suhteettoman huono.
Videokooste Söderstadionin J-katsomosta ottelusta Bajen vs. Gefle
Videokooste Söderstadionin J-katsomosta ottelusta Bajen vs. Gefle
Jalkapallokulttuurimatka Tukholmaan - raportti
Toukokuun toinen viikonloppu 10.-13.5 kului rakkaassa länsinaapurissamme jalkapalloturismin merkeissä. Matkasta jäi sen verran hyvät jälkitunnelmat, että matkasta pitänee tehdä vähintäänkin vuosittainen perinne.
Skanstulls Vandrarhemiä suosittelen kaikille, jotka menevät Tukholmaan katsomaan futista (tai muuten vaan). Sijainti on erittäin hyvä ja Viking Linen terminaalista kävelymatkaa kertyy hieman alle pari kilometriä, joten matkan taittaa helposti jalan. Lisäksi Skanstullin metroasema on vain sadan metrin päässä hostellista, eli myös liikenneyhteydet ovat kunnossa. Ainut haittapuoli paikassa on check-in, joka on kello 15-20, joten aikaa jää hieman tapettavaksi, ennen hostelliin menoa. Muuten erittäin asiallinen ja siisti paikka. Toki tavaransa voi viedä hostelliin säilytettäväksi jo ennen tuota check-iniä.
Sunnuntaiaamupäivä kului hengaillessa ja illan peliä (AIK-Malmö) odotellessa. Laiva Turusta saapui satamaan jo 6:30 paikallista aikaa, joten tapettavaa aikaa oli rutkasti. Ticnetin myyntipisteet avautuivat hieman kymmenen jälkeen ja siitä heti sitten kyselemään lippuja Gnagetin ja Bajenin peleihin, mutta harmiksemme vanhan kaupungin turistirysäkaupunginosassa sijainneen Svenskaspelin toimipisteen myyjä oli voittanut työpaikkansa työvoimatoimiston lottoarvonnassa, eikä osannut myydä lippuja. Suunta siis kohti Derbyshoppia, jossa lipunosto sujui kätevästi ja vaivattomasti. Asiointi aloitettiin luonnollisesti englannin kielellä, mutta kun puhe kääntyi katsomonosiin, klackeneihin jne. muuttui asiointikieli vahingossa ruotsiksi, josta päästiinkin seuraavaksi suomen kieleen, kun myyjä kuuli minun vaihtavan ajatuksia matkakumppanini kanssa. Myyjä osoittautui lopulta ruotsinsuomalaiseksi. Asiointi derbyshopissa hoituu siis näköjään helposti molemmilla kotimaisilla.
Check-inin ja pienen levon jälkeen matka jatkui Råsundalle ja AIK-Malmö otteluun. Liput ostimme AIK:n klackeniin Norra Mellan katsomonosaan. Aivan Black Armyn ytimeen emme viitsineet vaivautua, kun seuraa ei kuitenkaan erityisesti kannata, vaikka pieniä sympatioita ainakin omalta puoleltani löytyy. Tämä pohjautuu lähinnä AIK:n kymmenen vuoden takaiseen UCL-visiittiin ja Nebjosa Novakoviciin, mutta tämän matkan jälkeen sympatiapisteet nousivat vielä reilusti.
Tunti ennen ottelun alkua Klackenissa oli jo erittäin paljon porukkaa, mutta tilaa oli kuitenkin sen verran paljon, että omat paikat pystyi vaivatta valitsemaan haluamastaan kohdasta. Näkymä kentälle oli erittäin hyvä ja tiedossa oli oletettavasti hieno ottelutapahtuma. Kuvia ei ottelusta tullut otettua, mutta stadionista ennen peliä muutama otos tuli napattua ja täytyy todeta, että Råsunda on aivan helvetin hieno stadion paikanpäällä.
Vierasjoukkueen Markus Halsti puuttui kokoonpanosta, mutta Tintti onneksi avasi skånelaisten paidassa, joten myös suomalaisväriä oli tarjolla. Tintti oli myös ensimmäisellä puoliajalla viedä vieraat johtoon, mutta viimeistely oli tällä kertaa heikonpuoleista. AIK:n klacken piti lähes infernaalista ääntä läpi koko ottelun ja meno vain parani, kun isännät tekivät ottelun lopussa kaksi maalia ja lähtivät EM-kisatauolle voitto takataskussaan.
Youtubesta löytyi otteluvideo, josta voi aistia stadionin tunnelman. AIK:n peliin on kyllä ehdottomasti päästävä uudestaan ja mieluiten Tukholman derbyyn. Ottelun jälkeen nähtiin myös pakolliset hulinat, kun AIK:n nuorisojaosto yritti ilmeisesti päästä malmöläisten bussille ja tuloksena oli pienimuotoinen mylly poliisien kanssa (videon lopussa vähän kuvaa tästäkin), jonka aikana heiteltiin mm. lasipulloja. Melko nopeasti tilanne kuitenkin rauhottui. Huomioitavaa oli, että suurin osa klackenissa aktiivisesti kannattavista näytti olevan kahdenkympin molemmilla puolilla, eli nuorissa on tulevaisuus tälläkin saralla.
Maanantaina vuorossa oli sitten Bajenin ja Geflen kohtaaminen. Tällä kertaa paikanpäälle pääsi helposti kävellen, kiitos hostellin loistavan sijainnin. Tunnelma oli taas erinomainen, vaikka aivan samalle tasolle kuin AIK:n pelissä se ei noussut. Paikat olivat jälleen kerran klackenin keskeltä, joka nyt varmasti on tunnelmallisesti ehdottomasti paras paikka ottelun seuraamiseen. Toiseksi paras vaihtoehto olisi varmaankin Östra Stå, johon lippuja saisi vielä hieman halvemmallakin. Ottelutapahtumat meinasivat hieman latistaa tunnelmaa, kun Gefle siirtyi rangaistuspotkusta 0-1 johtoon ensimmäisellä puoliajalla, Jose Monteiro de Macedon otettua punaisen kortin. Charlie Davis oli kuitenkin helvetin hyvä ja hänen johdollaan Bajen käänsi ottelun toisella puoliajalla voitoksi vajaamiehisyydestään huolimatta.
Katsomoiden puolella suurin ero Suomeen oli se, että kannattajat saapuivat paikalle jo yli tunti ennen ottelun alkua, eikä suomalaiseen tapaan hetki avauspotkun jälkeen. Katsomoissa laulukin raikui koko 90 minuuttia, vaikka oma joukkue olisikin ollut hetkellisesti tappiolla. Suomessa on siis hieman kiinnikurottavaa, mutta eteenpäin mennään täälläkin – jatkuvasti.
Suosittelen kaikille lämpimästi ruotsalaiseen (todelliseen) jalkapallokulttuuriin tutustumista.
Skanstulls Vandrarhemiä suosittelen kaikille, jotka menevät Tukholmaan katsomaan futista (tai muuten vaan). Sijainti on erittäin hyvä ja Viking Linen terminaalista kävelymatkaa kertyy hieman alle pari kilometriä, joten matkan taittaa helposti jalan. Lisäksi Skanstullin metroasema on vain sadan metrin päässä hostellista, eli myös liikenneyhteydet ovat kunnossa. Ainut haittapuoli paikassa on check-in, joka on kello 15-20, joten aikaa jää hieman tapettavaksi, ennen hostelliin menoa. Muuten erittäin asiallinen ja siisti paikka. Toki tavaransa voi viedä hostelliin säilytettäväksi jo ennen tuota check-iniä.
Sunnuntaiaamupäivä kului hengaillessa ja illan peliä (AIK-Malmö) odotellessa. Laiva Turusta saapui satamaan jo 6:30 paikallista aikaa, joten tapettavaa aikaa oli rutkasti. Ticnetin myyntipisteet avautuivat hieman kymmenen jälkeen ja siitä heti sitten kyselemään lippuja Gnagetin ja Bajenin peleihin, mutta harmiksemme vanhan kaupungin turistirysäkaupunginosassa sijainneen Svenskaspelin toimipisteen myyjä oli voittanut työpaikkansa työvoimatoimiston lottoarvonnassa, eikä osannut myydä lippuja. Suunta siis kohti Derbyshoppia, jossa lipunosto sujui kätevästi ja vaivattomasti. Asiointi aloitettiin luonnollisesti englannin kielellä, mutta kun puhe kääntyi katsomonosiin, klackeneihin jne. muuttui asiointikieli vahingossa ruotsiksi, josta päästiinkin seuraavaksi suomen kieleen, kun myyjä kuuli minun vaihtavan ajatuksia matkakumppanini kanssa. Myyjä osoittautui lopulta ruotsinsuomalaiseksi. Asiointi derbyshopissa hoituu siis näköjään helposti molemmilla kotimaisilla.
Check-inin ja pienen levon jälkeen matka jatkui Råsundalle ja AIK-Malmö otteluun. Liput ostimme AIK:n klackeniin Norra Mellan katsomonosaan. Aivan Black Armyn ytimeen emme viitsineet vaivautua, kun seuraa ei kuitenkaan erityisesti kannata, vaikka pieniä sympatioita ainakin omalta puoleltani löytyy. Tämä pohjautuu lähinnä AIK:n kymmenen vuoden takaiseen UCL-visiittiin ja Nebjosa Novakoviciin, mutta tämän matkan jälkeen sympatiapisteet nousivat vielä reilusti.
Tunti ennen ottelun alkua Klackenissa oli jo erittäin paljon porukkaa, mutta tilaa oli kuitenkin sen verran paljon, että omat paikat pystyi vaivatta valitsemaan haluamastaan kohdasta. Näkymä kentälle oli erittäin hyvä ja tiedossa oli oletettavasti hieno ottelutapahtuma. Kuvia ei ottelusta tullut otettua, mutta stadionista ennen peliä muutama otos tuli napattua ja täytyy todeta, että Råsunda on aivan helvetin hieno stadion paikanpäällä.
Vierasjoukkueen Markus Halsti puuttui kokoonpanosta, mutta Tintti onneksi avasi skånelaisten paidassa, joten myös suomalaisväriä oli tarjolla. Tintti oli myös ensimmäisellä puoliajalla viedä vieraat johtoon, mutta viimeistely oli tällä kertaa heikonpuoleista. AIK:n klacken piti lähes infernaalista ääntä läpi koko ottelun ja meno vain parani, kun isännät tekivät ottelun lopussa kaksi maalia ja lähtivät EM-kisatauolle voitto takataskussaan.
Youtubesta löytyi otteluvideo, josta voi aistia stadionin tunnelman. AIK:n peliin on kyllä ehdottomasti päästävä uudestaan ja mieluiten Tukholman derbyyn. Ottelun jälkeen nähtiin myös pakolliset hulinat, kun AIK:n nuorisojaosto yritti ilmeisesti päästä malmöläisten bussille ja tuloksena oli pienimuotoinen mylly poliisien kanssa (videon lopussa vähän kuvaa tästäkin), jonka aikana heiteltiin mm. lasipulloja. Melko nopeasti tilanne kuitenkin rauhottui. Huomioitavaa oli, että suurin osa klackenissa aktiivisesti kannattavista näytti olevan kahdenkympin molemmilla puolilla, eli nuorissa on tulevaisuus tälläkin saralla.
Maanantaina vuorossa oli sitten Bajenin ja Geflen kohtaaminen. Tällä kertaa paikanpäälle pääsi helposti kävellen, kiitos hostellin loistavan sijainnin. Tunnelma oli taas erinomainen, vaikka aivan samalle tasolle kuin AIK:n pelissä se ei noussut. Paikat olivat jälleen kerran klackenin keskeltä, joka nyt varmasti on tunnelmallisesti ehdottomasti paras paikka ottelun seuraamiseen. Toiseksi paras vaihtoehto olisi varmaankin Östra Stå, johon lippuja saisi vielä hieman halvemmallakin. Ottelutapahtumat meinasivat hieman latistaa tunnelmaa, kun Gefle siirtyi rangaistuspotkusta 0-1 johtoon ensimmäisellä puoliajalla, Jose Monteiro de Macedon otettua punaisen kortin. Charlie Davis oli kuitenkin helvetin hyvä ja hänen johdollaan Bajen käänsi ottelun toisella puoliajalla voitoksi vajaamiehisyydestään huolimatta.
Katsomoiden puolella suurin ero Suomeen oli se, että kannattajat saapuivat paikalle jo yli tunti ennen ottelun alkua, eikä suomalaiseen tapaan hetki avauspotkun jälkeen. Katsomoissa laulukin raikui koko 90 minuuttia, vaikka oma joukkue olisikin ollut hetkellisesti tappiolla. Suomessa on siis hieman kiinnikurottavaa, mutta eteenpäin mennään täälläkin – jatkuvasti.
Suosittelen kaikille lämpimästi ruotsalaiseen (todelliseen) jalkapallokulttuuriin tutustumista.
lauantai 3. toukokuuta 2008
Veikkausliigan avaus kuvina
Kuvat viime sunnuntailta Honka-Mypa ottelusta
Hongan Kannattajien uudistunut katsomonosa
Pelaajaesittelyt, joiden yhteydessä maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter avasi liigakauden
Tomi Maanojan fyysinen preesens oli tässä ottelussa liikaa MyPalle
Hongan pelaajat juhlistavat Ville Jalaston tekemää 2-0 maalia
MyPa-faneiltakin löytyi vielä ottelun jälkeen katkeruutta tihkuvaa huumoria
Hongan Kannattajien uudistunut katsomonosa
Pelaajaesittelyt, joiden yhteydessä maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter avasi liigakauden
Tomi Maanojan fyysinen preesens oli tässä ottelussa liikaa MyPalle
Hongan pelaajat juhlistavat Ville Jalaston tekemää 2-0 maalia
MyPa-faneiltakin löytyi vielä ottelun jälkeen katkeruutta tihkuvaa huumoria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
